Tuppi – pohjoissuomalaisen korttipelin säännöt ja pelin kulku

Tuppi on Pohjois-Suomesta lähtöisin oleva neljän pelaajan tikkipeli, jota kutsutaan leikkisästi myös ”Suomen bridgeksi”. Peli sai alkunsa Lapin savotta- ja poroerotuskämpiltä, ja nykyään siitä pelataan joka vuosi jopa virallisia Suomen mestaruuksia Sodankylässä. Tuppi on helppo oppia mutta vaikea hallita täydellisesti, ja parhaimmillaan se on silloin, kun neljä pelaajaa istuu saman pöydän ääreen. Tässä oppaassa käydään läpi tupin säännöt, pelin kulku, pisteytys sekä rami- ja nolo-pelin erot niin, että pääset alkuun vaikka heti seuraavana peli-iltana.

Mikä tuppi on ja mistä se on peräisin?

Tuppi on valtiton tikkipeli, joka kuuluu samaan pelien perheeseen kuin whist ja bridge. ”Valtiton” tarkoittaa, että mikään maa (hertta, ruutu, pata tai risti) ei ole muita vahvempi, vaan jokainen tikki ratkeaa pelattujen korttien perusteella. Peli on nelinpeli, jossa kaksi vastakkain istuvaa pelaajaa muodostaa parin ja pelaa toista paria vastaan.

Tuppi syntyi 1900-luvun alkupuolella Lapin savottakämpillä ja poroerotuksissa, missä korttipelit olivat suosittua ajanvietettä. Pelistä tuli alun perin rahaton huvi osittain siksi, että metsäyhtiöt kielsivät rahapelaamisen työmaillaan – tuppia pelattiin kunnian, ei rahan, vuoksi. Sellaisena peli tunnetaan hyvin pitkälti nykyäänkin. Yleinen muuttoliike ja opiskelijoiden liikkuminen ovat vuosikymmenten saatossa vieneet tuppia myös Etelä-Suomeen, vaikka vahvimmillaan se on edelleen pohjoisessa. Tuppi on osa samaa suomalaista pelikulttuuria kuin monet muutkin kansanpelit ja tuurilla pelattavat pelit, kuten lotto Suomen suosituimpana tuuripelinä.

Miksi tuppia kutsutaan Suomen bridgeksi?

Vertaus bridgeen syntyy siitä, että molemmissa peleissä pelataan pareittain, kaikki 52 korttia jaetaan ja tavoitteena on voittaa tikkejä. Tuppi on kuitenkin säännöiltään selvästi bridgeä yksinkertaisempi: siinä ei ole valttia eikä monimutkaista tarjoussarjaa, vaan pelimuoto ratkaistaan yhdellä näyttökierroksella. Kortteihin perustuva taktiikka tekee tupista silti selkeästi taitopelin, jossa korttien muistaminen ja parin pelin lukeminen palkitaan. Korttipeleillä on muutenkin pitkä historia; esimerkiksi blackjackin historia osoittaa, miten yksinkertaisista korttipeleistä on kehittynyt omia klassikoitaan.

Mitä tuppiin tarvitaan ja mikä on pelin tavoite?

Tuppiin tarvitaan vain yksi tavallinen 52 kortin pakka ja neljä pelaajaa. Jokaiselle pelaajalle jaetaan 13 korttia, eli koko pakka tulee käyttöön. Parit istuvat vastakkain, ja kortit ovat arvojärjestyksessä ässä korkeimpana ja kakkonen matalimpana.

Pelin tavoite riippuu siitä, kumpaa pelimuotoa pelataan. Ramissa parin tavoitteena on voittaa mahdollisimman monta tikkiä, kun taas nolossa tarkoituksena on välttää niitä. Kumpi pelimuoto pöydässä pelataan, ratkaistaan heti jaon jälkeen näyttökierroksella. Pisteitä keräämällä jompikumpi pari etenee kohti pelin voittoa, johon tarvitaan vähintään 52 pistettä.

Mikä on tikki?

Tikki on yksi kierros, jolla jokainen neljästä pelaajasta lyö vuorollaan yhden kortin pöytään. Ensimmäisenä lyöty kortti määrää maan, jota muiden on seurattava – tätä kutsutaan maapakoksi. Jos pelaajalla on kädessään avatun maan kortteja, hänen on pakko pelata niitä. Vasta jos oikeaa maata ei ole, saa pelata minkä tahansa muun kortin.

Tikin voittaa se pelaaja, joka lyö pöytään avatun maan korkeimman kortin, ja voittaja aloittaa seuraavan tikin. Koska tupissa ei ole valttia, muun maan kortilla ei voi koskaan voittaa tikkiä – se on vain tapa päästä eroon ei-toivotusta kortista. Yhdellä jaolla pelataan yhteensä 13 tikkiä, jotka jakautuvat parien kesken.

Tikin kerääminen on tuttu idea monista korttipeleistä, ja samankaltaisia tikkejä kohtaa myös kasinopeleissä, vaikka tuppi eroaa niistä muuten selvästi – tuppia ei esimerkiksi pelata rahasta.

Näyttökierros: rami vai nolo?

Näyttökierros eli tarjous ratkaisee, kumpaa pelimuotoa pelataan. Jokainen pelaaja valitsee kädestään yhden kortin ja asettaa sen kuvapuoli alaspäin pöydälle. Kortin väri on viesti: punainen kortti (hertta tai ruutu) tarkoittaa ramia ja musta kortti (pata tai risti) tarkoittaa noloa. Näyttökorttina ei saa käyttää kakkosta eikä kuvakorttia (jätkä, kuningatar, kuningas tai ässä).

Kortit paljastetaan yksi kerrallaan jakajan vasemmalta puolelta alkaen. Ensimmäinen ramia näyttävä pelaaja päättää näytön: peli on rami, eikä loppuja kortteja enää paljasteta. Jos kukaan ei näytä ramia eli kaikki kortit ovat mustia, pelataan nolo. Näytön jälkeen kaikki ottavat näyttökorttinsa takaisin käteen, ja varsinainen pelaaminen alkaa.

Pelin kulku ramissa ja nolossa

Pelin kulku on pääpiirteissään sama molemmissa muodoissa: maata on seurattava ja tikin voittaa korkein avatun maan kortti. Erot koskevat tavoitetta ja sitä, kuka aloittaa ensimmäisen tikin.

Rami – kerää tikkejä

Ramissa parit kilpailevat siitä, kumpi saa enemmän tikkejä. Ensimmäisen tikin aloittaa ramin näyttäneen pelaajan oikealla puolella istuva pelaaja. Tämä antaa pienen etulyöntiaseman, koska ramin näyttäjä pääsee pelaamaan tietoa muiden korteista keräten.

Nolo – vältä tikkejä

Nolossa tavoite on päinvastainen: tikkejä pyritään välttämään. Ensimmäisen tikin aloittaa jakajan vasemmalla puolella istuva pelaaja eli sama pelaaja, joka aloitti näyttökierroksen. Nolossa korkeat kortit, erityisesti ässät, ovat usein rasite, koska niillä jää helposti kiinni ei-toivottuun tikkiin.

Sooli – yksin pelaaminen

Jos vastustajat näyttävät ramia, puolustavan parin pelaaja voi halutessaan ilmoittaa ”soolin” ja pelata yksin tavoitteenaan olla ottamatta yhtään tikkiä. Soolissa hänen parinsa jää sivuun, pelaaja antaa yhden kortin pois ja ottaa yhden kortin parilta. Soolissa ässä on poikkeuksellisesti maansa matalin kortti, ja sooliutuja pelaa aina viimeisenä kuhunkin tikkiin. Kilpailutupissa soolia ei yleensä käytetä.

Pisteiden laskenta

Pisteitä saa aina vain toinen pari kerrallaan, ja juuri pistelasku erottaa tupin monista muista korttipeleistä. Pisteet määräytyvät eri tavalla ramissa ja nolossa, mutta molemmissa voittaa enemmän pisteitä kerännyt pari.

Ramin pisteet

Ramissa pisteitä saa niistä tikeistä, jotka ylittävät kuusi. Ramannut pari tarvitsee siis vähintään seitsemän tikkiä saadakseen pisteitä:

• 7 tikkiä = 4 pistettä
• 8 tikkiä = 8 pistettä
• 9 tikkiä = 12 pistettä
• 10 tikkiä = 16 pistettä
• 11 tikkiä = 20 pistettä
• 12 tikkiä = 24 pistettä
• 13 tikkiä = 28 pistettä

Jokainen tikki seitsemännestä ylöspäin tuo siis 4 pistettä lisää. Jos ramannut pari epäonnistuu ja vastustajat saavatkin enemmän tikkejä, puhutaan ramin ryöstämisestä: tällöin puolustajat saavat kaksinkertaiset pisteet eli 8 pistettä jokaisesta kuuden ylittävästä tikistä. Ramin näyttäminen on siksi aina riski.

Nolon pisteet

Nolossa voittaa vähemmän tikkejä kerännyt pari, ja pisteitä saa sitä enemmän, mitä harvempaan tikkiin jää kiinni:

• 0 tikkiä = 28 pistettä
• 1 tikki = 24 pistettä
• 2 tikkiä = 20 pistettä
• 3 tikkiä = 16 pistettä
• 4 tikkiä = 12 pistettä
• 5 tikkiä = 8 pistettä
• 6 tikkiä = 4 pistettä

Nousussa ja pelin voittaminen

Tupissa pisteitä voi olla kerrallaan vain toisella parilla. Pisteitä kerännyt pari on ”nousussa” tai ”ylhäällä”. Jos nousussa oleva pari häviää jaon eli vastustajat saavat pisteitä, molempien pisteet nollautuvat ja peli alkaa pistemäärän osalta alusta. Peli päättyy, kun pari saavuttaa vähintään 52 pistettä ilman että vastustajat ovat välissä saaneet pisteitä. Tämä tekee tupista jännittävän: johtoasema voi kadota yhdellä ainoalla epäonnistuneella jaolla. Pelin psykologia muistuttaa tässä mielessä muiden pelien riskinhallintaa, jota käsitellään esimerkiksi rulettistrategiaoppaassa.

Tupin SM-kilpailut ja Suomen Tuppiliitto

Tupista pelataan virallisia Suomen mestaruuksia, ja kilpailutoimintaa koordinoi Suomen Tuppiliitto ry. Ensimmäiset tupen SM-kilpailut pelattiin marraskuussa 1987 Sodankylässä ravintola Revontulissa, ja mukana oli 32 paria. Ensimmäisiksi Suomen mestareiksi selvisivät Heikki Maijala ja Erkki Kekarainen.

Kilpailujen ajankohta siirrettiin pian syksystä toukokuulle, koska moni pelaaja oli syksyisin metsällä. Nykyään SM-kilpailut järjestetään vakituisesti Sodankylässä toukokuussa. Suomen Tuppiliitto perustettiin vuonna 1991 Torniossa yhtenäistämään eri kerhojen sääntöjä ja edistämään tuppikulttuuria, ja se rekisteröitiin Suomen Tuppiliitto ry:ksi vuonna 2006. Liitto järjestää henkilökohtaisten mestaruuksien lisäksi myös joukkueiden SM-kilpailuja ja Tuppicup-sarjaa. Kilpailutupissa parin välinen eleviestintä korttien sisällöstä on ehdottomasti kiellettyä, vaikka se kuului aikoinaan pelin perinteeseen.

Tuppi kahdella ja kolmella pelaajalla

Tuppi on suunniteltu neljälle pelaajalle, mutta sitä voi pelata myös kahden tai kolmen hengen voimin pienin sääntömuutoksin. Näissä muunnelmissa esimerkiksi jaetaan osa korteista ”pöytään” tai pelataan ilman kiinteää paria. Muunnelmat ovat hyödyllisiä silloin, kun neljää pelaajaa ei saada kokoon, mutta puhdasoppinen ja tasapainoisin pelikokemus syntyy nelinpelinä, jossa parien yhteispeli pääsee oikeuksiinsa.

Yleisimmät aloittelijan virheet

Tupin säännöt ovat selkeät, mutta muutama sudenkuoppa toistuu uusilla pelaajilla. Nämä kannattaa tiedostaa heti alusta:

• Maan seuraamisen unohtaminen. Avatun maan korttia on pakko pelata, jos sellainen on kädessä. Muun maan kortin saa lyödä vain, jos oikeaa maata ei ole lainkaan.
• Väärä näyttökortti. Näytössä ei saa käyttää kakkosta eikä kuvakorttia – vain väri ratkaisee, ei kortin arvo.
• Ässän yliarvostaminen nolossa. Ramissa ässä on vahva, mutta nolossa ja soolissa korkeat kortit jäävät helposti kiinni tikkeihin, joita pitäisi välttää.
• Parin pelin lukematta jättäminen. Tuppi on paripeli: oman parin pelaamien korttien seuraaminen on yhtä tärkeää kuin vastustajien.
• Pistetilanteen unohtaminen. Koska pisteet nollautuvat, kannattaa tietää, kumpi pari on nousussa, ja pelata sen mukaan rohkeasti tai varovasti.

Vinkkejä tupin pelaamiseen

Tuppi on taitopeli, jossa pelkät hyvät kortit eivät riitä – ratkaisevaa on, miten kortit pelataan ja miten paria luetaan. Seuraavat perusvinkit auttavat aloittelevaa paria pärjäämään paremmin:

• Mieti näyttöä riskinä. Ramin näyttäminen sitoo parin keräämään vähintään seitsemän tikkiä. Jos käsi on epävarma, nolo voi olla turvallisempi ratkaisu, koska epäonnistunut rami antaa vastustajalle kaksinkertaiset pisteet.
• Laske pelatut maat. Koska valttia ei ole, tikit ratkeavat maittain. Pidä mielessä, mitkä maat on jo pelattu loppuun – silloin tiedät, milloin korkea korttisi voittaa varmasti.
• Nolossa pääse eroon korkeista korteista ajoissa. Ässät ja kuninkaat kannattaa pelata pois tilanteissa, joissa niillä ei jää kiinni tikkiin.
• Tee yhteistyötä parin kanssa. Vaikka eleviestintä on kiellettyä, pelattujen korttien avulla voi päätellä paljon parin kädestä ja tukea sen peliä.
• Seuraa pistetilannetta. Nousussa olevan parin kannattaa usein pelata varovaisemmin suojaten johtoaan, kun taas takaa-ajava pari voi ottaa rohkeampia riskejä.

Tupin sanasto

Tupissa toistuu muutama oma termi, jotka on hyvä tuntea ennen ensimmäistä peliä:

• Tikki: yksi kierros, jolla jokainen pelaaja lyö yhden kortin; korkein avatun maan kortti voittaa.
• Maapakko: sääntö, jonka mukaan avatun maan korttia on pelattava, jos sellainen on kädessä.
• Näyttö (näyttökierros): jaon alun tarjous, jossa kortin väri ilmaisee, halutaanko pelata ramia vai noloa.
• Rami: pelimuoto, jossa tavoitteena on kerätä mahdollisimman monta tikkiä.
• Nolo: pelimuoto, jossa tavoitteena on välttää tikkejä.
• Sooli: ilmoitus, jolla pelaaja pelaa yksin ilman paria tavoitteenaan olla ottamatta tikkejä.
• Nousussa (ylhäällä): pari, jolla on tällä hetkellä pisteitä; vain toinen pari voi olla nousussa kerrallaan.

Kenelle tuppi sopii?

Tuppi sopii kaikenikäisille ja monenlaisista pelitaustoista tuleville pelaajille. Se on edullinen ja helposti aloitettava: tarvitaan vain yksi korttipakka ja mielellään neljä pelaajaa. Aloittelija pääsee mukaan muutamassa jaossa, mutta pelin taktinen syvyys riittää pitämään myös kokeneet pelaajat otteessaan – siitä kertoo sekin, että pelistä kilpaillaan omissa SM-kisoissaan. Jos pidät joukkuepeleistä, korttien muistamisesta ja parin kanssa yhdessä pohtimisesta, tuppi on kokeilemisen arvoinen pala suomalaista pelikulttuuria.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Pelataanko tuppia rahasta?

Ei. Tuppi on perinteisesti rahaton huvipeli, joka syntyi savottakämpillä pelattavaksi kunnian vuoksi. Myös SM-kilpailuissa pelataan mestaruudesta, ei rahaään liittyvästä panoksesta.

Kuinka monta pelaajaa tuppiin tarvitaan?

Tuppi on parhaimmillaan nelinpelinä, jossa kaksi vastakkain istuvaa paria kilpailee. Peliä voi pelata myös kahdella tai kolmella pelaajalla pienin sääntömuutoksin.

Mitä eroa on ramilla ja nololla?

Ramissa pari pyrkii keräämään mahdollisimman monta tikkiä, nolossa taas välttämään niitä. Pelimuoto ratkaistaan näyttökierroksella, jossa punainen kortti tarkoittaa ramia ja musta noloa.

Montako pistettä tuppipelin voittoon tarvitaan?

Peli voitetaan saavuttamalla vähintään 52 pistettä. Pisteitä on kerrallaan vain toisella parilla, ja jos vastustajat saavat pisteitä välissä, pistemäärä nollautuu.

Missä tupin SM-kilpailut pidetään?

Tupin SM-kilpailut järjestetään vakituisesti Sodankylässä toukokuussa. Ensimmäiset mestaruuskilpailut pelattiin siellä jo marraskuussa 1987.